Skip to content
eBook Charts
US
Fjalar Kuningas

Description

Hän, säätäjä onnen ja lain, Näkeepi suvun Fjalarin sortuvan Häpeähänsä, hänen poikans' Ainoa siskoa vaimona syleilee. Uljaana ja kunniassaan Hän istui Fjalar, kuningas Gauthiodin. Voittoa mont' on kokenunna, Siksipä tulta silmässä harmaapään. On joulu ja siksipä nyt Kesk'talven juodaan kestiä linnassa. Soittoja leimuu sadottaisin, Sankarijoukko salissa riemuitsee. Alf, Versete, Kare ja Rafn, Sodissa kestäneet, jalo Ingul myös, Raivurinsurma Hadding, Agnar, Vaikkapa nuoret, kuulut jo runoissa, Styr arpinen, Sote, se mies, Min kilpi täynnä reikiä vasamain, Fjalarin luona joivat tällöin. Nuo sotaurhot kaikki ken mainita vois'? Sä tok' olet muistettava, Sjolf vanha, surma sä sotalaumojen, Ainoa muinaissankareista Säästynyt iloks' Fjalarin vanhuuden. Sä häll' olit kumppalina, Kun nuoruus kiehui suonissa molempain; Vanhana vielä kuolon teillä Fjalarin kanssa vertasi vuodatit. Vait'! Ruhtinas nousevi nyt Ja ottaa maljan vaahtisen käteensä. Lausua sanan nyt hän halaa, Valansa tehdä hetkenä lupauksen. 'Mua sankarit, kuunnelkaa, Te lehdet nuoret harmajan tammipuun Runkohon puhjenneet, sen, jonka Taistelumyrskyt runteli useinkin. Ken teistä jo silloin ois' Ajellut kiitäin perhoja nurmen, kuin Morvenin mailla sai Dunkomar Miekkani kautta kuoleman kalpean? Ol' laivojan' yhdeksän Ja miestä uljasta sata kussakin. Morveni aamun koittehessa Miehiä kaksin verroin vastaan toi.